Mää oon vaan itekki vielä niin pieni poika, ja kun minun on pitänyt pitää tästä talosta huolta kun tuo Anne on aina \"töissä\" (lue päivähoidossa) ja sitten kun se tulee kotiin niin se vaan nukkuu...niin olen sitten itsekkin ollu väsynyt.Kuulemma tämä minun näpyttely häiritsee sen nukkumista,niin on jäänyt vähän tämä kirjoittelu vähemmälle.
Sitäpaitsi toi Anne on ruvennu kuorsaan :-( Olen yrittänyt nyt monena iltana viedä sen suuhun jonku lelun,jotta se ääni edes vaimenis...Aamulla se sitten on vähän ihmetelly kun nenän edessä on ollu joku vinkulelu.En ole sitten raaskinu sanoa,että se kuorsas taas.Se piti mulle puhuttelun kun olin piilottanut vinkukoirani lakanan alle,ja se sitten tietenki rojahti siihen päälle, ja saman tien ylös ku koira sanoi PIIIIIIIP.Kuulemma aiheutan sille joku päivä sydärin ihan oikeesti.
Jostain luin myös että tennispallo selän alla estää ihmistä nukkumasta selällään...joten kävin eilen kun Anne oli töissä sievästi piilottamassa lakanan alle kaks tennaria...joo,ei auttanu.Oon sitten nykyisin nukuttanut sen ja sitten vaihtanut nukkumaan talon eteläsiipeen...jotta sais ees vähän aikaa nukkua hiljaisuudessa.
Oon minä kans lisänny sille liikuntaa,jotta se laihtus vähän...ollaan ruvettu kulukeen välillä potkurilla,tehty semmosia vajaan 10km lenkkejä tonne meijän kylälle...toiseen suuntaan sitä ei voi viiä, siellä kun on leipomo,tosin eihän se syö pullaa...mutta kun sieltä saa kaikkea muutakin.Muutaman kerran se on yrittänyt istua sen potkurin kyyissä,mutta siihen minä oon kyllä sanonut vastalauseen.
no,toivotaan parasta ja pelätään pahinta :-)
Väinökin kävi mua tuossa pitkästä aikaa katsomassa ennenku lumi tuli.Me käytiin sitten tuolla metsässä lenkillä kattelemassa maisemia.On mulla vähän sitä ikävä,mutta se kerto että sillä on tuolla kaupungissa niin paljon hommia,ja huolehtimista,ettei jouva kovin usein käymään täällä.Ja onhan meillä tietenki se,että kun se ei aina ymmärrä,että minäkin haluan pitää oman pääni :-) Mutta kyllä me siltikin ollaan hyviä kavereita...ja sekin tykkäs mun pikku pentusista kun niitä käytiin katsomassa Kemissä.Yritti se vähän viekotella Hippaa,mutta ei onnistunut ku Hippa tykkää vaan minusta.Tosin kun yritin lirkutella Hipalle,niin anoppi tuli aina väliin.
Tässä Väinö kattelee kommeita maisemia
Sitten piti munki kiivetä kiven päälle
Kun Anne TAAS nimittäin eksyi meistä...mietittiin sitten yhessä,että mistähän sitä vanhusta ruvettas etsiin
Valitettavasti Väinölle tuli kotia lähdön aika...mutta kyllä minä näytin sille kuin paljon minä siitä tykkään...on se kuiteski aina ollu mun "isoveli"
Oli meijän kakarat kyllä ihania.Vähän tuppas kyllä hävettään,kun en meinannu saaha noita kyytiläisiä poies sieltä.Olivat Ulpun haittona melkein 5 tuntia...ens kerralla meen kyllä ihan yksin.Aivan uskomatonta,että minäkin olen osana noiden kauniiden pentusten maailmaan saattamisessa.Muutamalla oli vatsassa ja Charmilla vielä päässäkin sievä sydän kuvio.Varmasti saavat isovanhemmat olla ylpeitä lapsenlapsista...oli ne sen verran liikkuvaisia,vaikkei ikää ollut kun kolome viikkoa.Ja eiköhän niitä tulla näkemään monenlaisessa touhussa mukana.
Kaksi pentusta tulee tänne Ouluun päin...Ja Charmi,jopa tuohon aika lähelle.Minä saan sitten opettaa pojalleni kaikenlaista kivaa,kunhan se vähän kasvaa.On kuitenki vielä niin pieni,mutta pian siitä tulee iso poika.Nimmee mie en vielä paljasta,mutta meillä oli sen niminen \"purupehmolelu\" kun itse oltiin Kaapon ja Gigan kanssa pentusia :-) eli nimivalinta on hieno,vaikkei siitä nyt Vätystä tullukkaan.Ja kyllä mie muutenki sitten pijän sitä silmällä ja onhan siellä tuo Mona auttamassa kanssa Charmin kasvatuksessa.
Sentään nuo vieraat antoi lapsosten syödä rauhassa.
Sai Charmikin jopa nukahtaa hetkisen,kun vieraat malttoivat mennä kahville...meinasivat koko ajan riepotella noita lapsosia sylistä toiseen.
ja sitten pojasta piti ottaa kuvia eestä ja takkaa...Taitaa kuulkaa pojasta polvi parantua..vaikka oonki söpö,niin kyllä tuosta kakarasta tullee niin sydäntenmurskaaja...ETTÄ!
Ja tottakai Pojalla on heti asenne kohallaan...pehmolelut ei ryppyile TOSI miehelle
Sittenhän minä olen jo kolmesti kerenny käydä tuolla Tupoksessa agiliito harkoissa.Ollu tosi mukavaa,ja kun vielä sain ton Annen jättämään kameran poies,ja me tehtiin Sonjan ja Seijan kanssa salainen sopimus,että net käyttää sitä virallisena koiran pito tolppana (siinä sen on älyhyvä) niin ei se kerkeis edes ottaa niitä kuvia...onneksi se ei ole vielä huomannu mitään vilunkipeliä.Rakkaaseen siskopuoleeni Aidaan verrattuna minulla on tuo vauhti hitaampaa, en sitten tiiä onko se huonokaan asia..koska maltan kuunnella Sonjaa hiukkasen enemmän.Ja eikös se nopeus tuu sitten ajan mukkaan...ensin pittää opettaa noi kartturit valssaan,vetään välistä ja ennenkaikkea juoksemaan ITE nopiempaa.Aidakin joutuu välillä suorittaan yksin noi esteet,kun Sonjakin on jo niin ;-) vanha ettei kerkeä meijän nuorison mukaan.Ja muuten suorittaa ne esteet tosi tyylillä!Tiiä häntä sitten kuin homma etenee,toivottavasti ei lopu kesken,koska ainakin minä olisin valmis jatkamaan hommia.Sonjaa on vielä niin kiva kuunnella,kun se juttelee minulle niinku isolle miehelle...toi Anne saattaa meijän mettälenkilläkin tempasta mut sylliin ja puhua ihan höpöjä...eikö joku vois ottaa sitä vähäksi aikaa hoitoon,jotta se ei ois noin höperö...Mua ruppee hävettään jos joku sattus näkkeen meijät tuolla lenkillä.En tiedä sitten sitä,että onko minusta sinne agirotuun perhejoukkueeseen...kuulin ku äiskä Jola ja sisko Giga olivat sellasta suunnitelleet...Mitäs isä Misiu tuumaa...tiiäkkö onko se Jossu-täti udellu meijän kouluttajalta miten meillä on menny :-)..kyllähän minä mielelläni sellaseen osallistun,mutta ettei suvun tartte hävetä...ku oon mää kuiteski vaan Velttomainen pelle ;-)
Oikein rakkaita terveisiä pentusille ja tuleville perheille + Hipalle tietenki.Mie rupian liikuttaan tuota Annea enemmän,jotta se pysyis vähän enemmän pirteenä,eikä ois mikään zombie.Anne pyysi taas lähettämään jonnekki terveisiä...kuulemma se \"joku\" tietää ;-) jos joskus tänne eksyy...joo,lähettäs vaikka kompassin ja kartan niin ei tarttis terveisiä lähetellä...ois helpompi tänne eksyä!
Ps. Unohtu tuossa mainita se etten minä pääse/ehi karhun kanssa talaviunille,kun tuo Anne,vaikka se onkin ihan höperö ja vanaha...kerkee se kuiteski noilla vanhoilla silimillä mua silmällä pittää.Se oppi viime kevväästä sen,että minä kyllä ossaan tunkia pääni,tai oikeestaan koko kropan johonki kolloon...ajattelematta että saatan jäähä kiinni perseestä tms.Ja jos sattus niin,että Karhu kävis kimppuun,niin mie heittäsin kimpun pois ;-)
Tässä vielä kuva ku mie juutuin miun \"lihaksikkaista\" reisistäni mäyrän tai ketun koloon kiinni viime kevväänä...vähän kyllä jälkeen päin hävetti kun olin niin utelias...mutta minkä sille voi ;-D
Kommentit