No meillä on nyt ollut kaikenlaista ja toisaalta eipä meillä ole ollut mitään asiaakaan...Meillähän on niin tavallinen elämä...mutta huomannu sen, että oikiastaan se on onnellinen ja iloinen,  vailla mitään venkoiluja monen asian välillä ja sitä polkua aijotaan jatkaa rauhassa :)  Mitä turhaan ryhtyä mihinkään kilpavarusteluun.Meillä ei ole tarvetta siihen, että jokaikisestä asiasta pitää kilpailla, jopa niistä huonoista. Joku sanoi, että maailmaan mahtuu paljon pahaa, mutta on siellä aina sitä hyvääkin...se on vain omasta asenteesta kiinni kumpaa haluaa enemmän. Vaikka ei oiskaan hyvä päivä, niin voihan siellä on aina jotain mikä saa hymyilemään..(No, siis ei tuo tarkoita että pittää olla tekopirtiä ja hymmyillä ku idiootti...mutta kyllä teistä osa tajuaa mitä tarkoitan. Voihan se hymy piristää jotain toista) Sitä minä olen yrittänyt aina noudattaa...satuin vaan sen tuossa yhdessä vaiheessa unohtamaan kun rupesin ajattelemaan :D Tykänny aina, että ihmisillä on hyvä olla, kuitenkaan tekemättä itsestä sitä aitoa pelleä. Parempi se on saada ihmiset sillätavalla nauramaan...oikia ilo ja aito on kuitenki se kaikkein paras. Mutta mitäpä tiettyjä asioita arvostamaan, jos niillä tulee asiaa vain silloin kun on tarvis tai ne tekee sinusta ehdoin tahdoin pellen.Ei pellolle tarvi tietynlaista tuotetta, jos ei mitään kasvata....Josko se tyhymään päähän pallais takasin se neuvo...Se oli ehkä parasta viime vuodelta, muutaman muun asian kanssa.

 

 

Olen seuraillut noita kahta pienempää mustaa, vaikka ne aina välillä..varsinkin JB hyökkää ja rassailee tuota Vätystä...siltikin joka ilta ne menee yhdessä syömään samalta kupilta ja nukkumaan yhdessä..Ne välittää toisistaan kaikesta huolimatta, vaikka ovatkin erilaisia luonteeltaan.Toinen on pieni kissanpenikka ja toinen koira...vaikka onkin teille monelle tyhmä juttu..saa se minut joka kerta hymyilemään <3  En voi olla muutaku edelleen sanua niiden synnyinkotteihin, että parhaat sain :) varmaan vaan kohta joutuu hankkimaan videokameran, kun ei kuitenkaan kukaan usko minua...vaan miksipä narraisin? mitä sillä voittasin, vaan toisaalta ihan sama...se on tärkeintä, että ite tiiän miten se on...Uskomattoman hieno kaksikko yhessä.

 

 

 

 

Velttohan on oma ihana itsensä...Paljonhan sitä on moitittu äänen käytöstä, mutta uskallan väittää sen siltikin olevan yksi hiljaisimmista rotunsa edustajista kun tulee oikeat asiat kysymykseen ...Äitinihän sairastui syöpään tuossa viime syksynä ja kävi aika kovaakin taistelua välillä. Minulla on kuitenkin ollut siihen nähden "hyvä" tilanne, ettei kukaan läheisistä ole vielä lähtenyt poies.Se oli aika pysäyttävä tilanne ...eihän sitä lähtöjärjestystä koskaan tiedä...mutta kyllä se aika hyvin veti maton alta...Varsinkin melkein heti sen toteamisen jälkeen oli yksi elämäni kovimmista öistä istua rakkaan ihmisen sängyn vierellä ja kun ei voi auttaa...ja toinen on yhtä lailla avuton auttamaan minua. Lause " minä rakastan sinua" on kaunis lause mitä sanotaan toiselle, jos sitä tarkoitetaan. Seuraavana aamuna, kun vihdoin ja viimein saatiin apua...niin kuulin ehottomasti maailman kauneimman lauseen "Tulethan vielä takaisin"  :)

 

Äitini on sen ikäinen jo, että sitä ei voi enää poistaa leikkaamalla.Se ois liian suuri riski, eikä myöskään iän vuoksi aloiteta mitään muunlaisia hoitoja.Ja nyt on mennyt hyvin, kun saatiin laitettua erilaiset systeemit ja kaikkein parasta on se, että kasvain ei ole kasvanut niin nopeaa kuin alussa olettiin. Nyt  toissa päivänä vanhempani jaksoivat pitkästä aikaa tulla käymään täällä huitsissa.Aina kun olemma menneet Ouluun käymään kotona, ovat pojat olleet kuin pyörremyrsky joka paikassa, että välillä pitänyt toppuutella niitä. Veltto oli aivan superihana, kun näki kuka ovesta tuli ja vieläpä Huitsiin...Se ei tiennyt miten päin olisi <3 meni ihan sanattomaksi.Istua napotti koko ajan vieressä ja ainakun "idoli" liikahti jonnekkin, Veltto seurasi perässä.Vätykselle se piti kovaa jöötä, kun kakaralla taas ei meinannu juttu loppua ja hyppiminen meinas mennä Vätyksellä hanskasta ....vaan ainahan se on nauttinutkin "mummun" seurasta ja enemmän koiran uskollisuudesta ja pyytettömästä rakkaudesta on elävässä elämässäkin taidettu kirjoitettaa enemmän tositarinoita kuin ihmisten...Onneksi ne ei vaan ruvenneet laulamaan, niinku kuulemma Oulussa aina tekevät kun Veltto on jäänyt sinne seuraksi ja piristämään päivää.Se on uskomattoman hieno pikku corgi poika :)

 

 

Nyt on tässä tullu puoltoista viikkoa oltua vuorotteluvapaalla.Pari vuottahan minä olen sitä miettinyt, että jäisin ja eikö se niin ole, että hiljaa hyvää tulee ja parastahan se on se oottaminen,joskus ainakin...tännään meinas tosin jo tulla ikävä ohjattua toimintaa,ois nuo "turhat" asiat vähän enemmän hallussa..ku kaikkea tekkee mieli tehä :D vaan teinköhän minä mittään sillon ku olin töissä, nytte ku tuntuu että ei mittään kerkiä ku raapia päältä, eikä mittään saa aikaseksi. Ehän "palkasta" paljoa jää kaikkien pakollisten menojen jäläkeen, mutta eiköhän kuitenki ne elämän parhaat asiat ole ilimasia....joskus pittää vaan valita...Vuojen päästähän sen viimeistään näkkee kuin käy...mutta se on sen ajan murhe. Minähän olen voinut oppia vaikka ne värit ja meenki muihin hommiin ja jos ei uskalla ottaa riskiä, niin kannattaako sitä valittaa...Kaikki ei vaan viitsi sanoa sitä ääneen, että tee jotain. Tosin minun vuorotteluvapaan syynä ei ollut jaksaminen...enemmän sen nykypäivän työnkuvan tylsyys ja muutama muu elämässä tärkiämpi asia. Toisaalta mitä sitten, vaikka menis perselleen..Pärjäähän ne monet muutki ja enemmän se vois ottaa päästä, jos oisin jättänyt tilaisuuden käyttämättä.

 

Pari matkaa meillä on jo suunnitelmissa.Saa vaan nähä miten nuo pojat saa mukkaan.Kelkkamatkaki o toiseen paikkaa 30km, pitkin Inarin syvänmaita.. Eikä se kämppä siellä ole maailman isoin...vaan pittää katella, jos jottain keksii..Eestaas tuon matkan kulkeminen päivässäkään kelekalla ei houkuta.Yksi mökki ollaan vissiin vuokraamassa kylältä, jos se porukkamäärä lähtee mikä aikonu, niin kaikki ei mahu sinne kopperoon.....Hiihtämään en ihan kans taija lähteä, kuiten Lapissa saattaa vaihtua sää nopiammin ku ajatus.Kyllähän me jaksettas :D tai ainakin pojat...minähän en oo niin ulkoilma ihminen, ja tuskin koskaan olen ulkona...Pihalla kyllä koko ajan.

Kesällä on sitten muunlaiset retkueet haaveessa...onneksi ei tartte muuta tehä...eikä ole kamalasti kiinnostusta...Tehhään mitä kehataan ja vietetään semmosta aikaa mistä nautitaan......

 

Oppia ikä kaikki, että kahesta sudesta, sillä toisella on kovempi mahti. Vaan se ei haittaa meitä, eikä ole minulta poies.Jokainen tehköön  tavallaa.Se ei ole minun tapa ollut koskaan, eikä tule olemaan. Sen verran kunnioitan niitä asioita mitkä näen oikeiksi, enkä vois kyllä itseäni kunnioittaa jos ne rikkosin.Niihin kuuluu ehottomasti muutama juttu, jonka luulin nähneeni jossain...mutta tais olla vaan unta tai hemmetin hyvin mielikuviteltu.

 

Mutta semmosta asian vierestä ja sivuosumina…Ollaan me oikiasti liikuttu siellä ja täällä,hiihetty,kävelty,vyörytty..Ei minusta ikinä saa sisällä viihtyvää ihmistä,en ole sitä koskaan ollut, niin miksi olisin nyt, kun saa asua luonnon keskellä tai asumaan telkkarin ääressä,käyty ja kuljailtu myös Oulussa.

 

Poikien retkuilua voi katsoa tuolta … jos kiinnostaa   kaikkia ei laitettu sinne, ku pittäähän meijän jättää varalle, noihin meni sentään ainakin kaks päivää, jotta saatiin otettua koko kevvään kuvat..ku eihän sitä tiiä, jos tullee niin paljon lunta,aurinko ei paista,mennee sähköt,kamerasta loppuu vilimi ja voipi iskeä joku muu luonnonkatastrofi, kun tuo ilmastonlämpeneminenkin on alakanut.Kahen tunnin sisällä pakkanen vaihellu 10 asteen sisällä.

 

JB:n ähräyksiä on tuolla…

 

olokaapa jotenki ja eläkääpä manatko sitä maanantaita…Se on kuiten vaan päivä, ja aloittaa viikon jossa on viisi kaunista yötä auttamassa teitä jaksamaan viikonloput…tai manatkaa pois...itellähän teillä on siinä kestämistä.

 

mutta palataan joskus enstaina…enkä sano montako kertaa vuodatus tökkäs kuitenki sitten lopulta tökki ja pätki,vaikka niin hienosti aloittikin pelittään…jooja se muuten tökki, vaikkei kaikilla sitä tekiskään...vaan sama se...vai oisko ollunna laiskuus konneella