Niinpä sitten käytiin Velton kanssa yhdessä toisissa minun ja sen oikeissa agiliitotreeneissä. Velttohan meni hienosti,mulla vaan mahtaa aivokapasiteetti joutua tosi kovalle :)  En minä ihan pihalla ollut ja sain jopa vedettyä ihan puhtaasti pari pitkääkin rataa.Nooh,yhden kerran hyvin menneen alun jälkeen juoksin suoraan Velton eteen,kun en muistanut mihin piti mennä. Ei musta kuitenkaan sille kisakartturia saa tekemälläkään :-D  Mutta sikakivat fiilikset jäi treeneistä ja mukava tuon Velton kanssa on touhuta ja näkee kuinka se nauttii…vaikkei se mikään yletön hännänheiluttaja ole niin kuin veljensä Vätys.Se osoittaa sen niin erilailla, ehkä sitä voisi verrata siihen kuinka rehellinen ihminen katsoo silmiin puhuessaan.Veltto tekee samanlailla lisäten siihen pienen pienen hännänheilutuksen. Sinällään se on jännää tuo radan tekeminen,että kun ei siinä ollut koiraa mukana niin mulla menee ihan pihalle,koiran kanssa se on helepompaa :-D  Eikä vissiin Minnalla kuitenkaan ihan hermot menny meijän kanssa…ja seinäkin jäi kuitenkin aikas kauas mun pyörähyksistä. Vielä ei tunnu hirmu pahalta kropassa…tosin kun tuo aivojen ja kropan yhteistyö on sen verran hidasta…niin se varmaan se jäykistyminen tulee vasta huomenna. Huomenna tosin olis tuolla Siikajoen,vai oliko se Ruukin suunnalla maneesilla treenit.Pitää kuulostella vähän mitä nuo mun "lihakset" tuumaa,ettei tää pysähy kokonaan tää meidän treenaaminen.

Vätyksellä on "tyttöystävä"

Velton kanssa tuossa yks ilta katseltiin,että Vätyksestä olisi tulossa ÄITI....sen verran kovasti se teki petiä ja roudas kaiken mahollisen sängyssä mytyksi mikä vaan lähti irti.Seuraavana iltana kuitenkin saatiin huokaista helpotuksesta...Se oli löytänyt "tyttöystävän"...Thaimaasta tänne tulleen Tyy Nyn....elikkäs se pesän rakentaminen oli vaan suurta rakkaudentuskaa,jota se sinä iltana toteutti Tyy Nyn kanssa sohvalla....ei sille voinut muuta ku nauraa...oli sillä sen verran tollo ilme,kun Tyy Ny oli...hmmmm...pantu.Niin se vaan meijän vaavikin kasvaa isoksi pojaksi.

Itsepäisyyspäivän kunniaksi käytiin sitten poikien kanssa tänään yhdistetyllä potkuri/metsälenkillä.On nuo kaksi aivan uskomattomia,ja varsinkin Vätys nuoresta iästään huolimatta jaksaa vetää Velton perässä tuhatta ja sataa.Tosin potkurilla me ei vejätetä samanlailla kun kuljettas Velton kanssa kahdestaan. Liikkeet sillä on kyllä mahtavat..siinä missä Veltto rupeaa jo melkein laukkaamaan niin Vätys ravaa.Reipas pari tuntia me kulettiin pitkin mettiä ja löydettiin uusi laavupaikka hiihtoretkille.Nekin kelit on jo täällä,mutta valoisa aika on vielä niin lyhyt,ettei vielä niitä kehtaa tehdä.Ja noiden parhaiden hiihtopaikkojen lähistöillä on kuitenkin vielä vesistöt sulana,niin en ole sitten yhdessä poikien kanssa sinne lähtenyt. Tästähän ne kohta rupeaa ilmat vaan paraneen ja valoisuus lisääntyyn.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja OIKEIN paljon halauksia Kemin suuntaan!!! josko sieltä viimestään huomenna uutisia kuulis :)